Lapsia lasten kustannuksella

Teksti alunperin julkaistu Ilkka-Pohjalaisen mielipideosastolla 14.02.2020, olen vain korjannut tekemäni kirjoitusvirheet.

Synnytystalkoot. Vauvaraha. Ehkäisyn rajoittaminen. Abortin rajoittaminen. Mitä yhteistä näillä kaikilla on?

Lasten hankkiminen nyt jo olemassa olevien lasten kustannuksella.

Yhteiskunta ei kykene tarjoamaan kunnollista tukea lapsiperheille, jotka taistelevat toimeentulon kanssa ja kipuilevat omaa vanhemmuuttaan, joka ei välttämättä ollutkaan aivan sitä mitä he ajattelivat. Heistä ei tullutkaan niitä rentoja mutseja ja faijoja, vaan jotain aivan muuta.. Yksinhuoltajat paastoavat, että ruoka riittää jälkikasvulle. Raha ei riitä, että lapsi voisi harrastaa ja luoda sitä kautta tervettä minäkuvaa ja harjoitella sosiaalisia taitojaan. Toki jotkut ovat siinä onnellisessa asemassa, että sukulaisia ja ystäviä riittää auttamaan ihan maksutta, jotta he saavat levätä. Osa ei ole, he jäävät yksin. Yhteistä molemmille kuitenkin on, että vanhemmat uupuvat ilman kunnollista yhteiskunnallista tukiverkkoa ja lapset kärsivät.

Haluavatko nämä syntyvyyden nostamisesta kohkaavat kertoa, että miten esimerkiksi ehkäisyn ja abortin rajoittamisesta syntyvien ei-toivottujen lasten turvallisuus ja hyvä elämä taataan? Ei kukaan automaattisesti napsahda siksi myyttiseksi järkeväksi aikuiseksi sillä hetkellä kun lapsi joko ilmoittaa tulostaan tai syntyy, vaan se tarvitsee ajatustyötä ja kypsyyttä. Jos niin kävi sinulle, onnittelut, olet säännön vahvistava poikkeus. Tämä pahimmillaan johtaa perheväkivaltaan tai laiminlyömiseen, vaarantaen lapsen kasvun ja kehityksen. Tokihan lastensuojelu puuttuu sitten näihin ja lapsi viedään turvalliseen ympäristöön, sanovat varmaan jotkut. Mikä lastensuojelu? Sekö lastensuojelu, jolle ei tipu lisää resursseja eikä keinoja puuttua tilanteisiin?

Lastensuojelu on ylityöllistetty, kotikäyntejä ei enää ehditä tehdä eikä jokaiseen asiakkaaseen ehditä paneutua vaadittavalla tavalla. Moni lapsi ja nuori jää heitteille, koska resursseja on leikattu niin että työntekijät uupuvat ja jäävät pois. Tälläkin hetkellä sosiaalialalla on suuri pula hakijoista, jopa niin suuri että se aiheuttaa pullonkaulailmiön. Asiansa osaavat työntekijät eivät hakeudu alan töihin, sillä heillä ei ole minkäänlaisia edellytyksiä kestää raskasta työtä. Työnohjaus on minimissä, työterveys on minimissä eikä kata esimerkiksi keskusteluapua, jota moni tarvitsisi työssä jaksaakseen.

Lapset ovat jo muutenkin vanhusten ohella suurimpia kärsijöitä, kun kaikkea heihin liittyvää budjetointia leikataan vuosi toisensa jälkeen. Turha ihmetellä huonoja Pisa-tuloksia, jos luokassa on 36 oppilasta joista 2-3 on erityistä tukea vaativia, mutta joiden pienluokka lakkautettiin koska kokoaikainen inkluusio on niin hirveen hyvä idea. Siis sellaisten mielestä, joilla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa erityisen tuen tarpeen lapsiin tai opetusalaan ylipäänsä.

Jos pointtini ei käynyt vielä selväksi, niin tässä TL;DR: ei hankita lisää lapsia jo olemassa olevien lasten kustannuksella. Katsotaan sitten uudestaan, kun ollaan saatu lasten ja nuorten asiat kuntoon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s