Keskustan kompastuskiviä

Tämä seuraava blogikirjoitus on hyökkäävää ajatuksenvirtaa, joka on saanut kipinänsä jälleen yhdestä chatista ja monesta Leevi and the Leavingsin biisistä. Kyseessä on subjektiivinen teksti, josta ei kannata vetää hernemaissipaprikoita hengityselimiin. Lahjoittakaa ne mielummin jollekin vähävaraiselle, niin menevät hyötykäyttöön. Teitä on nyt varoitettu.

Arvostelu ja kylmä kyyti

Koko ajan Keskustassa mietitään, miksi me emme vedä väkeä tai miksi kannatusluvut ovat alhaalla. Se on melkeinpä ainut asia, johon väki keskittyy. Jokainen moka, josta uutisoidaan, nostetaan järkyttäväksi elämää mullistavaksi munaukseksi ja mokaaja melkein ristiinnaulitaan omienkin piirissä, vaikka me olemme kaikki ihmisiä. Isolla ässällä syntisiä, isolla veellä viallisia ja isolla iillä ihmisiä, kuten Vesku Jokinen sanoo Iso I -kappaleessaan, joka muuten hyvin kiteyttää ihmisyyden.

Yksi Keskustan kehysajatuksissa on se, että ihminen itsessään on arvokas ja jokainen saa olla oma itsensä. Jokainen toivotetaan tervetulleeksi lämpimästi ja sydämellisesti, mutta missä se sama lämpö ja ymmärrys on kun lähimmäinen sitä kipeimmin kaipaisi? Teon voi tuomita tuomitsematta ihmisiä, mutta valitettavasti molemmat tuomitaan kerralla. Onhan se helppoa ja niin säästää sanoja sekä Twitter-merkkejä, siinä mielessä suurin osa taitaa olla sielultaan laihialaisia.

Saavutusten ohitus

Kuka kertoisi Keskustan saavutuksista? Kuka kertoisi niistä hyvistä asioista, joita on saatu aikaan ja niistä ihmisistä, jotka ovat aidosti kuunnelleet kenttää ja antaneet kullanarvoista aikaansa? Ei selvästikään kukaan keskustalainen, sillä omien onnistumisten rummuttaminen tuntuu olevan myrkkyä. Ei kerrota julkisesti ja selvin sanoin omien tavoitteiden saavuttamisesta. Ne ohitetaan ja siirrytään seuraavan tavoitteen pariin. Tämä on toki kustannustehokasta ja ahkeraa työskentelyä, mutta politiikassa tarvitaan myös konkreettisia todisteita ja rohkeita nostoja, jotta puolueen agenda tulee varmasti selkeäksi ja sekä äänestäjät että toimijat saavat vastinetta uurastukselleen.

Puolueen tulisi uutisoida näkyvästi kaikesta, monen muun puolueen toiminnasta voisi ottaa mallia. Jos ette kuitenkaan Perussuomalaisten, ei sentään tarvitse alkaa väärennellä asiakirjoja ja faktoja. Omien saavutusten kertominen ja hehkuttaminen ei ole väärin, vaan politiikassa tuikitarpeellinen osa työtä.

Ylenmääräinen syyttely

Milloin syytetään gallupien tuloksista vihervasemmistoa, äärioikeistoa, kaupunkia, maaseutua ja milloin Paavo Väyrystä. Aina on vika jossain muualla, jossakussa muussa. Koskaan ei tule mieleen, että se oma panos ei nyt vain riittänyt. Että se puolivillainen joulupuuron keittely torin laidalla arkipäivänä kello kaksitoista ei riittänyt saamaan Keskustaa tutuksi työssäkäyville, tilallisille ja opiskelijoille. On vahvuutta myöntää rehellisesti, että nyt ei mennyt putkeen ja katsotaan tästä eteenpäin, että mitä voisi parantaa. Heikkoutta taas on osoitella muita sormella ja sanoa, että jos Sipilä ei olisi tehnyt tätä, Kulmuni tuota, Kaikkonen sitä, Vanhanen näitä ja Väyrynen noita.

Kun osoitat toista syyttävällä sormella, itseesi osoittaa vielä kolme sormea. Tämä pätee myös tähän hetkeen ja minuun. Voin myöntää, että on paljon asioita joita voisin tehdä enemmän. Myönnän myös rehellisesti sen, että valitsen olla tekemättä joitain asioita saadakseni rauhaa ja lepoa, mikä on okei. Lepo ja ajatusten tuulettaminen kuuluu kaikille, se on vain tervettä. Kun osaa myöntää omat virheensä, myös se tuo rauhaa ja vapauttaa. On vahvuutta olla erehtyvä ihminen.

Muutosvastarinta ja toiseuttaminen

Mikään ei saisi muuttua Kekkosen ja Maalaisliiton ajoista. Muistellaan kuinka kaikki oli paremmin silloin kun ei ollut nettiä, kouluun hiihdettiin viisisataa kilometriä kesät talvet vastamäessä, miinus viidenkymmenen asteen pakkasessa puolialasti vastatuuleen susien ja karhujen jahdatessa. Maailma muuttuu ja se muuttuu vauhdilla, mikä ihan ymmärrettävästi aiheuttaa välillä hankalia tilanteita. Kuitenkin pitäisi yrittää pystyä luovimaan tilanteiden läpi ja olen varma, että keskustalaiset pystyisivät tähän tahtoessaan. Ikävän paljon näkee kuitenkin kommentteja mädätyksestä, hyvinvointivaltion romuttamisesta ja kantasuomalaisten valkoisten heteroiden syrjinnästä, koska ei vaivauduta tutkimaan asiaa Iltapulujen sivuja pidemmälle.

En liene ainut keskustalainen, joka tuntee riittämättömyyden piston joka kerta kun puoluekokouksen puheenvuorossa korostetaan, että Keskustan ydinarvot ovat isänmaa, koti ja kristillinen usko. Keskustaan kuuluu ateisteja, agnostikkoja, itseni kaltaisia pakanoita, muslimeja ja paljon muita uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia. On ihan okei olla ylpeä omasta uskostaan ja uskoa, koen oman uskoni hyvin tärkeänä osana elämääni ja arvomaailmaani. Kuitenkin, joka kerta kun kristillisyyttä korostetaan, jätetään meidät muut sivuun. Se toiseuttaa ja saa kyseenalaistamaan omaa paikkaansa puolueessa, vaikka olisikin aktiivinen ja luottamustehtävissä.

Vastuun kantaminen yksin

Keskusta kantaa yksin kaiken vastuun hallituksen teoista, vaikka ei ole edes pääministeripuolue. Keskusta antaa sen tapahtua, eikä tee asialle mitään. Ei tietenkään ole järkevää ajautua riitoihin hallituspuolueiden kesken, mutta on tärkeää että yksi puolue ei kanna vastuuta koko porukan tekemisistä. Politiikassa joutuu välillä tekemään päätöksiä, jotka eivät ole kaikille edullisia ja siitä saa niskaansa täyslaidallisen. Se kuorma pitäisi purkaa yhdessä, eikä antaa muutaman puolueen kekkaloida parrasvalojen loisteessa samalla kun itse lappaa sitä itseään tunkiolle itsensä ja arvojensa päältä.

Viestintä ylipäänsä

Palkatkaa sinne puoluetoimistolle joku milleniaali media-alan ja viestinnän asiantuntija, joka laittaa kaiken kerralla kuntoon. Josko vaikka sitten saataisiin joskus sitä informaatiota eteenpäin ja kaikki toimimaan. Ihan oikeasti, kuinka kauan tästäkin on hoettu?

4 kommenttia artikkeliin ”Keskustan kompastuskiviä

  1. Kyllä osuit asian ytimeen ja osasit ilmaista asian vielä mielenkiintoisestikin. Tämä jatkuva omien ruoskiminen ja jatkuva negatiivisten asioiden esiin tuominen sotii koko ajan meitä vastaan. Vastustajat saavat siinä itselleen ilmaista mainosta. Eikö enää kukaan tahdo tai uskalla tuoda esille niitä hyviä asioita mitä keskusta on politiikassa saanut aikaan. Ja mitä tulee Kekkosen ja maalaisliiton aikaan, niin olihan se hyvää aikaa, mutta pitää muistaa, että nyt on v. 2020 ja ajat muuttuneet. Nyt on elettävä ajassa mukana. Vaaditaan ”paluuta juurille” eli siihen hyvään aikaan. Ne ajat olivat hyviä,mutta sen ajan ideologia pitää tuoda tuoreena tähän päivään niin, että siitä saavat osansa myös ne tuhannet sisimmässään keskustalaiset, jotka asuvat kaupungeissa ja lähiöissä.

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitoksia kovasti! Aika kultaa muistot, vielä joskus tämäkin hetki oli sitä hyvää aikaa. Sitä on hankala uskoa, mutta eiköhän oma ikäluokkani joskus tätäkin haikaile.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s